Mun iv käyttö lähti niin käsistä että oon ollut nyt yli 2 viikkoa katkasuhoidossa. Ens viikon perjantaina lähden sitten toiseen kaupunkiin päihdekuntoutukseen. 

äiti tulee käymää ja se järkyttyy mun kämpän kunnosta. En vaan jaksais enää esittää. Huumeiden käyttö on tällähetkellä äitin tiedossa, kokonaan. Siks en ollut edes siivonnut neuloja kun äiti tuli. Tää kämppä on täynnä lääkelaattoja ja neuloja, stoppipakkauksia, budia, bongeja.  Vierotus alkaa joskus, sitä ennen narkkaan kun viimestä päivää.

Sekasin

Oon ollu vaan sekasin päivät. Alkoholia ja huumeita menee ihan kiitettävästi valitettavasti. En pysty lopettaa. Oon niin koukussa tähän. Huumeklinikkaki on tauolla kun on kesä sulku. Mä en elä kauaa.

Retkahdus. Ja paha sellainen.

Mun elämällä ei oo mitään tarkotusta. Kuolema houkuttaa ihan liikaa.

Ja mä istun akuuttipsykitrian polilla ja odotan osastopaikkaa. 

Oon ollu 10 päivää ilman huumeita!! En tajua miten oon pystynyt. Tästä vaan sit enteenpäin myös selvinpäin

4 päivää selvinpäin. Mulla on tässä ystävyys kyseessä, enmä muuten ois kyennyt tähän. Mut mun parhaan ystävän takia mun on vaan pakko olla sevinpäin. Mua ahdistaa koko ajan ja vierotusoireet on kamalat. Mä haluisin vaan kamaaa niin paljon et olisin ihan vitun sekasin mutta se ei oo nyt vaihtoehto.

Syömiset nyt menee miten menee. Tossa sivussa.

Oon ryypännyt ja vetänyt aineita nyt joka päivä sununntaista lähtien. Ja nytkin on sunnuntai eli kokonaisen viikon. Oon käyttäny lyrica nimistä lääkettä kaksinkertasilla annoksilla , suositeltu annos on alle 600 nii oon vetäny 1500. Se on tappava annos mut mua ei oo pahemmin kiinnostanut. Eli huonosti menee. Huomenna taas aika huumeklinikalle.

Otin gramman piriä ja oon aivan vitun taivaissa.

onneks kaikki päätty hyvin

Me oltiin menossa parin ystävän kanssa yhdelle toiselle ystävälle kylään, kun hän meitä pyysi kylään ja luokseen. No me lähdettiin sitten bussilla ja oltiin perillä. Soitettiin ulkona ovisummeriä eikä ystävä vastannut. Soitettiin uudestaan. Uudestaan. Ja uudestaan. Sattumalta yks mies meni ovesta sisään ja päästiin samalla rappukäytävään. No seuraavaksi mentiin sit soittamaan ystävän ovikelloa. Soitettiin sitä ainakin 30 kertaa peräkkäin. Ei vastausta. Aloin vähän huolestuun mutten näyttänyt sitä. Soitin ystävän tyttöystävälle että onko mun ystävä ottamut tänään jotain huumeita.. Hänen tyttöystävänsä ei tiennyt. Aloin selaamaan mun kännykkää ja sain vastauksen. Ystäväni on ottamut tänä iltana huumeita. Paniikki. Miksei se avaa ovea?? Soitettiin hänen tyttöystävälle uudestaan ja  pyydettiin josko hän tulisi avaaman oven. No hän lupasi tulla avaamaan oven. Aloin oikeesti pelkäämään että mun ystävä on kuollut kun huudettiin postiluukusta ja pimpotettiin mikä kerettiin. Sit mä soitin 112. Oli pakko. Ne kyseli kauheesti ja kerroin mitä mun ystävä oli ottanut. En tiennyt määristä enkä tarkkaa mitä hän oli ottanut. Tiesin sen että mun ystävällä on ollu vaikeeta ja mielimaassa. Ei se kuitenkaan ennen ollut tehnyt mitään tälläistä. Entä jos se yritti kuolla?  Entä jos se on kuollut? Entä jos se ei elä? Meni joku 10 min ja ambulanssi ja ystävän tyttöystävä tuli. Mentiin asuntoon ja näin mun ystävän makaavan sohvalla. Mentiin heti herättään sitä ja hetken päästä hän virkosi. Onneksi. Ambulanssi miehet siinä jotain kyseli ja viipy hetken aikaa ja mä vaan pidätin itkua ja mietin mitä kaikkea oisi voinut tapahtua. Onneksi se oli vain kuvitelmaa eikä totta. Onneksi. Tää ilta päättyi näin mutta se olisi voinut päättyä toisin. Huumet, ne tappaa. 

Vierotukseen?

Olin tänään huumeklinikalla. Ne työntekijät on tosi kivoja ja haluaa vaan mun parasta. Tälläkertaa puhuttiin että lähtisin vierotukseen.. Onko kellään kokemuksia? 

Oon niin kusessa. Kaikki rahat on menny huumeisiin, enkä tiedä millä helvetillä maksan vuokran?

Se vie mua. Niin kovaa. Etten pysy järjissäni enää. 

se sattuu

Anoreksia

 satuttaa,

kohtelee väärin

huutaa

käskee olla paljastamatta mitään

kylmettää

vihastuttaa

käskee

näännyttää

kovettaa tunteet

vastaus anon kysymykseen

Joku teistä lukijoista kysyi että: Jos vaan pystyt eikä ahdista liikaa, niin haluisin tietää et mikä ajo sut käyttämään kamaa? Käytitkö jo ennen sairastumista vai tuliko ne  mukaan sen aikana? Vaikuttaaks huumeen sun sh oireuluun lisäävästi/vähentävästi tai siis helpottaaks se sh ahdistusta? Mitä huumeita oot käyttäny ja tietääks sun vanhemmat?

Ja joo voin siis vastata tähän vaikka aihe on mulle vaikee ja ahdistava. Mutta niin , huumeet tuli mukaan joku vuosi sitten vasta, ja syömishäiriötä olen sairastanut 7 vuotta. Ajauduin yksinkertasesti käyttöön aineita, koska oli niin paha olo. Huumeet auttaa pahaan oloon. Huumeet tavallaan vähentää sh ahdistusta mutta kuitenkin syön vähemmän aina kun olen käyttänyt aineita, koska ruokahalu katoaa. Oon käyttäny vähän kaikkea: amfetamiinia, kannabista, salviaa, opiaatteja:lyricaa,oxycontteja,tramalia. Essoja, sieniä, lsd. Lista on pitkä.. Oon siis käyttänyt paljon kaikkea, ja myös sekaisin.

Mun äiti tietää että käytän, tosin hän on toiveajatuksissaan että olisin lopettanut. Vaikka tilanne on ihan toinen. Mä kyllä haluan lopettaa, ihan oikeesti, mut se on iihan helvetin vaikeeta.

Rakastan laihtumista. Sitä hyvän olon tunnetta joka valtaa mut. Mä vihaan mun läskiä kroppaa ja sitä miten oon näin laiska! Pitäs jaksaa enemmän! Ainiin, ostan luultavasti salikortin. Se nopeuttaa laihtumista. Vittu mikä läskikasapaskaahnesika oonkaan. 

-5 kiloa. Ne on poissa.

Miksi tää menee näin?

Se tuntuu pahalta miten tää homma menee. Miten me käytetään liikaa huumeita ja halutaan aina vaan lisää ja lisää. En tiiä loppuuks tää koskaan? Kuolenko tähän? Kaveri veti just eilen yliannostuksen ja joutu sairaalaan.. Ei ollut eka kerta, pelottaa hänen puolesta. Pelottaa oikeastaan kaikkien ystävien puolesta. Että joku oikeasti kuolee. Se on mahdollista, ja se on helvetin pelottava ajatus. Toivottavasti se olisin minä joka kuolee. En ansaitse tätä elämää enkä yhtään onnea tai iloa.

Tänään en syö mitään. En huomennakaan. Enkä ylihuomennakaan. Tuntuu hyvältä kun laihtuu.

10 päivän paasto alkaa. mä pystyn tähän. mä oon aikasemminkin pystynyt siihen.

Mä kaipaan vain sitä yhtä. Ei mun elämä ole samanlaista enää.. Mutta mä tiedän ettei hän palaa, tää oli tässä. Mun on osattava elää ilman.

Mulla on isot tavotteet laihtumisessa. Kesällä mun siskon yo-juhlissa painettava alle 35 kiloa.

You tell me "it gets better, it gets better,
in time"
You say I'll pull myself together, pull it together,
"You'll be fine"
Tell me what the hell do you know,
What do you know,
Tell me how the hell could you know,
How! could you know

Till it happens to you, you don't know
How it feels,
How it feels.
Till it happens to you, you won't know
It won't be real
No It won't be real
Won't know how it feels

You tell me "hold your head up"
Hold your head up and be strong
Cause when you fall, you gotta get up
You gotta get up and move on."

Mä en enää jaksa. Mä en jaksa olla aina se epäonnistunut tyttöystävä/kaveri/tuttu/ystävä/tytär/sisko. Mä haluan onnistua ja olla erilainen mitä nyt. Mut se ei oo helppoa. Koska mä epäonnistun jokaisessa asiassa AINA.

Se saa mut tuntemaan. Mutta samalla se vie tunteet. Se saa mut nauramaan. Mutta samaan aikaan se saa mut itkemään. Se saaa mut riippuvaiseks ja kuluttamaan rahaa tajuttomasti. Se antaa mun rentoutua ja olla oma itseni. Se antaa mun nauttia ja tuntea edes vähän onnea. Toisaalta se saa mut valehtelemaan ja sekoilemaan. Toisaalta se tekee mut vain narkkariksi.

Niin suuri tyhjyys. Elämällä ei oo mitään annettavaa ja tulevaisuus näyttää mustemmalta kuin pitkään aikaan.

mitä jos vaan kuolisin pois?

Mä haluan kuolla. Mä melkeen ostin paljon huumeita,  ja suunittelin et ottaisin yliannostuksen. Niin paljon, et kuolisin.
 Sain kerrottua tästä ystävälle ja hän sai mut pois tästä ajatuksesta. Se ajatus kyllä koko ajan on mun mielessä. Pois tästä pahasta maailmasta.. Mä oon niin loppu, ja yksinäinen.

Paino laskee. Se antaa mulle voimaa tähän elämään. En mä muuten jaksa. Yks ihminen tekee mun elämästä helvettiä, onneks se on poissa kokonaan tästä kaikesta. Saan laihduttaa rauhassa ja yksin.

Mun hoitopaikka siirtyy eri paikkakunnalle. Taas siis uusiin ihmisiin tutustumista. Paitsi siellä oleva lääkäri oli mulla viime syksystä taaksepäin kolme vuotta.. Hänet siis tunnen. Mutta en haluaisi sitä mun lääkäriksi. Sen hoidon aikana oon ollut aina se kamalan huonossa kunnossa oleva anorektikko,ja nyt olen vain läski normaalipainoinen tyttö. Toisaalta, saan vaan motivaatiota tähän laihduttamiseen. Mä en oikeasti saanut normaalipainosta mitään irti, vihaan tätä.

anoreksia on mun kaikkeni. mulla ei ole muuta. mua ahdistaa mun paino ylikaiken. mut mulla on laihdutussuunnitelmat, ja toteutan ne, niinkuin aina. Vaikka hetki sitten toivoin parantuvani, ja nostin painoa kunnolla, niin, oon nyt tajunnut ettei se auta. Mun epävakaus tulee esiin normaalipainossa ja muut oireet tulee näkyville. Mielummin elän laihana, ja tunteettomana kuin läskinä ja epävakanaa. Tai no, mielummin en eläis ollenkaan..

Tänään on paasto päivä 1, ja ei mitään ihmeempiä, eka päivä on aina helppo.

mä olen paha. niin saatanan paha. en ansaitse mitään. en onnea,terveyttä, normaalipainoa, ystäviä, ruokaa.. Haluan pois.