Miksi tää menee näin?

Se tuntuu pahalta miten tää homma menee. Miten me käytetään liikaa huumeita ja halutaan aina vaan lisää ja lisää. En tiiä loppuuks tää koskaan? Kuolenko tähän? Kaveri veti just eilen yliannostuksen ja joutu sairaalaan.. Ei ollut eka kerta, pelottaa hänen puolesta. Pelottaa oikeastaan kaikkien ystävien puolesta. Että joku oikeasti kuolee. Se on mahdollista, ja se on helvetin pelottava ajatus. Toivottavasti se olisin minä joka kuolee. En ansaitse tätä elämää enkä yhtään onnea tai iloa.

Tänään en syö mitään. En huomennakaan. Enkä ylihuomennakaan. Tuntuu hyvältä kun laihtuu.

10 päivän paasto alkaa. mä pystyn tähän. mä oon aikasemminkin pystynyt siihen.

Mä kaipaan vain sitä yhtä. Ei mun elämä ole samanlaista enää.. Mutta mä tiedän ettei hän palaa, tää oli tässä. Mun on osattava elää ilman.

Mulla on isot tavotteet laihtumisessa. Kesällä mun siskon yo-juhlissa painettava alle 35 kiloa.

You tell me "it gets better, it gets better,
in time"
You say I'll pull myself together, pull it together,
"You'll be fine"
Tell me what the hell do you know,
What do you know,
Tell me how the hell could you know,
How! could you know

Till it happens to you, you don't know
How it feels,
How it feels.
Till it happens to you, you won't know
It won't be real
No It won't be real
Won't know how it feels

You tell me "hold your head up"
Hold your head up and be strong
Cause when you fall, you gotta get up
You gotta get up and move on."

Mä en enää jaksa. Mä en jaksa olla aina se epäonnistunut tyttöystävä/kaveri/tuttu/ystävä/tytär/sisko. Mä haluan onnistua ja olla erilainen mitä nyt. Mut se ei oo helppoa. Koska mä epäonnistun jokaisessa asiassa AINA.