Mun hoitopaikka siirtyy eri paikkakunnalle. Taas siis uusiin ihmisiin tutustumista. Paitsi siellä oleva lääkäri oli mulla viime syksystä taaksepäin kolme vuotta.. Hänet siis tunnen. Mutta en haluaisi sitä mun lääkäriksi. Sen hoidon aikana oon ollut aina se kamalan huonossa kunnossa oleva anorektikko,ja nyt olen vain läski normaalipainoinen tyttö. Toisaalta, saan vaan motivaatiota tähän laihduttamiseen. Mä en oikeasti saanut normaalipainosta mitään irti, vihaan tätä.

anoreksia on mun kaikkeni. mulla ei ole muuta. mua ahdistaa mun paino ylikaiken. mut mulla on laihdutussuunnitelmat, ja toteutan ne, niinkuin aina. Vaikka hetki sitten toivoin parantuvani, ja nostin painoa kunnolla, niin, oon nyt tajunnut ettei se auta. Mun epävakaus tulee esiin normaalipainossa ja muut oireet tulee näkyville. Mielummin elän laihana, ja tunteettomana kuin läskinä ja epävakanaa. Tai no, mielummin en eläis ollenkaan..

Tänään on paasto päivä 1, ja ei mitään ihmeempiä, eka päivä on aina helppo.

mä olen paha. niin saatanan paha. en ansaitse mitään. en onnea,terveyttä, normaalipainoa, ystäviä, ruokaa.. Haluan pois.