Hei pitkästä aikaa. Kukaan ei tuskin lue tätä mutta itseäni vartenhan tätä kirjoitan.
Mun vuosi on ollut kamala. liikaa huumeita, syömishäiriötä, masennusta... Ja mä tiedän ettei vuosi 2016 ole sen parempi. Sillä olen päättänyt taas aloittaa rankan laihdutuksen. Tällähetkellähän olen normaalipainoinen. Olen aloittamassa minimiltään 10 päivän nestepaaston. Tulen joka päivä kertomaan fiiliksiä siitä. Huomenna siis ensimmäinen päivä ilman ruokaa, en malta odottaa. 

minä en pysty elämään tässä kehossa.
paino eilisestä -300 g

suljetulla. itsemurhayrityksiä.. en jaksa enää. 

pääsen kotiin ja alotan taas pitkän paaston, paino pakko saada ainakin bmi 14

Sairaalan kova patja. Sairaalan tippaletkut. Mua uhkaillaan nml-letkulla.a tällästä läskiä?

mulle ei kuulu hyvää. taas mua tungetaan osastolle, vaikka suostuin itekkin siihen.En mä saa syyttää kun itteeni taas tästä. En jaksa syödä. Menossa nyt n. 10 päivän paasto. Pakko olla alle bmi 14 ennen kun meen osastolle.. Vihaan tätä paskaa mutten osaa tehdä muutakaan

Osastolla vankina syöttöporsaana. Haluan pois täältä. Haluan kotiin.

enkestä

en oo alimmassa painossani, en todellakaan. ja se ahdistaa. ahdistaa niin helvetisti.

aloitin paaston. en pysty enää elää tässä kehossa. bmi jotain 15.  pakko saada painoa alas

anonyymi

Krooninen anoreksia. 20 vuotias eläkeläinen. Mitä muuta kertoisin? Ihankun noi kaks ''lausetta'' mukamas olis ainoot asiat minusta. Ei, ei ne ole. Usein, kuitenkin, huomaan miten olen vain anoreksia, eläkeläinen, kroonistunut, kuoleva, anorektinen, laiha, heikko.
Mä en halua olla noista mitään. Mä en vaan silti kykene parantumaaan, tai en, ehkä käyttäisi sanaa kyetä. Kyllähän jokainen kykenee, jos vain tahtoo. Mutta, se tahto, sen pitää olla jotain niin suurta, ja oikeaa. Minun tahtoni on valhetta. Haaveilen kyllä terveydestä, mutta vuosia sitten, olen tiennyt että tässä  tää elämä oli. En mä oo katkera, enkä oikeastaan surullinenkaan. Mä oon, sanaton. Vaikka kuitenkin multa tulee niin paljon sanoja, vihaisia, koukeroisia, onnettomia, onnellisia, suuria ja pieniä.

En halua että mua tunnistettaisiin. En siksi voi kertoa paljoa itsestäni. Mä vaan tarvin tän paikan, jonne purkaa tää paska, ilman et teen sen nimellä, omilla kasvoillani.